perjantai 19. helmikuuta 2010

Etsy kauppa avattu!

Pitkään harkittu ja suunniteltu "shop" on nyt vihdoinkin saatu kutakuinkin auki ja toimimaan Etsyyn. Puoti löytynee siis osoitteesta www.ompelina.etsy.com :) Vielä taitaa olla paljon opeteltavaa siinä, miten saa parhaan hyödyn irti ja tuotteet hyvin esille tuolla valtavassa määrässä huippu käsitöitä eri puolilta maailmaa. Voisin surffailla (ja ostostella!!!) tuolla tuntikaupalla, niin paljon kaikkea ihanaa siellä on.

Joku näppärä oli keksinyt mielestäni "loistokkaan" idean (ilman varsinaisia käsitöitä!) myytäväksi käsitöiden myyntikanavassa. Ohjeita ja neuvoja siitä kuinka käsitöitä myydään tehokkaasti kyseisessä paikassa. Hienoja titteleitä kaverilla tuntui olevan ja ihan kohtuuhinnatkin ohjepumaskoilla. Silti hieman nauratti. Ilmeisesti raha otetaan sieltä, mistä se parhaiten irti saadaan. Ei voi kun onnitella kaveria hienosta liikeideasta :D

Nämäkin hassut "plastic palapeli" korvikset päätyivät etsyyn. Löytyy niitä ihan tuolta "suomalaisesta" verkkokaupastani myös osoitteesta www.ompelina.fi



Kuten aika moni muukin asia, niin etsy oli minulle kauan aikaa iso mörkö, koska minulla ei ollut sen käyttämisestä satunnaista surffailua enempää kokemusta, enkä ollut TÄYSIN varma siitä miten se toimii tai miten siellä toimitaan. Onneksi taas jossain energia-puuskassa päätin, että nyt vaan alan laittamaan sinne tuotteita ja "siitä se idea sitten lähti" ;) loppujen lopuksi aika helppo hallittava tuntuu olevan. Kunhan vaan keksisi ne parhaat keinot olla aina "etusivulla".



On se siltikin vielä vähän mörkö. Mutta kaipa se ajan kanssa käy tutuksi.

Toinen mörkö, minkä kanssa en millään meinaa päästä sinuiksi, on tuotteiden kuvaaminen. Kamerani ei tietystikään ole huipputasoa, eikä myöskään taitoni käyttää sitä ja sen kaikkia "hienouksia". Puhumattakaan kuvien käsittelystä koneella.

Yksi suurimmista ongelmista kuvauksessa on kuitenkin osoittautunut olemaan valo. Luonnonvalo olisi kaikista parasta. Harmi vaan, ettei sitä näin talvella aina ole saatavilla siinä määrin, että siitä olisi mitään hyötyä. Tai ainakin pitää mennä ulos asti sitä vastaan.

Sisällä kuvista meinaa tulla aina keltaisia, vaikka kuinka väännän spotteja erilaisiin kulmiin, kokeilen salamalla ja ilman. Ainoa millä sain keltaisuuden pois kuvista oli laittaa taustaksi sininen paperi :) Täytynee jatkaa kokeiluita...

lauantai 13. helmikuuta 2010

Kiinalainen uusi vuosi

Kiinalaisten uusi vuosi vaihtuu tänään. Sen kunniaksi Lasipalatsinaukiolla oli tänään kemut, joihin minunkin tietysti piti päästä pasteeraamaan uteliaisuudesta. Pienessä kulkueessa oli mm. lohikäärmetanssia ja lavalla taisteluesitys. Siellä oli myös erilaisia kojuja, joissa myytiin kiinalaisia tuotteita. Aika tavanomaista (anteeksi vaan) krääsää, mutta sitten löytyi aarre. Käsinmaalattuja ja sitten vielä muotoonleikattuja kauniita ja värikkäitä kuvia ohuen ohuella paperilla. Aiheita oli vaikka millä mitalla: kukkia, hyönteisiä, leijoja, ihmishahmoja, lintuja, kurkia, symboleita, kaloja jne. Mukaan tarttui muutama paketti, jossa 10 kuvaa.




Tarkempi selostus tuotteen sisällöstä. Ei oo muuten koskaan teksti "Made in China" tuntunut yhtä asiaankuuluvalta, kun tässä tuotteessa ;) Alla vielä muutaman paketin kuvia.

Ja mitäkö mä näistä teen? En mä vaan tiedä :D Ehkä kortteja. Jos raaskin... Ja keksin miten näitä käytetään ilman, että ohut paperi ja siihen aikaansaatu taideteos menee pilalle. Osaisipa itsekin maalata tällä tavalla...

perjantai 12. helmikuuta 2010

Korviksia!!!

Uusia aluevaltauksia tuoterintamalla. Löytyi niin hupaisia juttuja, että niistä oli pakko keksiä jotain väkerrettävää. Vähän harjoittelua tuo korunteko vielä noilla hopea- ja metallilangoilla on, vaikka jotain sen suuntaista olen ennemminkin harrastanut.

Kissahelmet on vaan 1,5 cm korkeita, joten korvikset oli melkein ainoa vaihtoehto missä ne pääsee kunnolla esille.


Nämä kirppikseltä löytyneet muoviset palaset päätyivät ainakin näin aluksi myös korvisten kokoelmaan. Useimmat värit ovat neonsävytteisiä, ihan kasarijutut tulee mieleen... Kokeilin vähän eri tyylejä kiinnitellä palasia koukkuihin, lisäilin muutamia pieniä muovi- ja lasihelmiä. Tässä tulos.



Talvinen kuvauspäivä ulkona pirteän sään saattelemana. Ja joku ihme valoilmiökin siellä taivaalla taisi luikkia. Tuli ihan hauska tausta ja sävy kuviin. Meinas vaan sama sinertävä sävy olla myös sormissa kuvaussession päätteeksi...




maanantai 8. helmikuuta 2010

The Paketti

Tuntuu, että nykyään paketin saaminen/noutaminen tuottaa hirveitä vaikeuksia. Ennen sait lapun postilaatikkoon ja sitten kipitit sen kanssa postiin, sait pakettisi ja olit tyytyväinen. Nyttemmin kun palveluja niin kovasti kehitetään, rationalisoidaan, arvioidaan, "parannetaan", järkeistetään ja mitä lie muuta, niin tämä asia ei olekaan niin helppoa. Ainakaan mulla.

Jo ihan tavallisen ellos tms. paketin hakeminen paikallisesta Siwasta/Valintatalosta/muusta pikkukaupasta (?) tuottaa tuskaa, kun pakettia ei löydy, maksutavat ei kelpaa, olet liimannut tarran väärään paikkaan ja ennenkaikkea se, että ihmiset jonossa maitopurkkeineen mulkoilevat syyttävästi. Ei siinä mitään, jos minä olisin sen maitopurkin kanssa jonkun pakettisählärin takana jonossa, niin mulkoilisin minäkin. Viime kerralla kun ongelmia taas "yllättäen" ilmeni, sanoin jo itse muutamalle asiakkaalle, että kannattanee mennä toiseen jonoon, tässä taitaa hieman kestää...

Tätäkin pakettia piti kyttäillä monta päivää, ennenkun sen sai käsiinsä. Se tuli askartelutukusta, kotiin kuljetettuna. Anteeksi, yritykseen kuljetettuna. Ihan kiva muutes, mutta en ole kun muutamana arkipäivänä päivisin kotona. Mutta kun kerran on firma, niin tokihan sitä oletetaan, että siellä ollaan vähintään klo.8-16 paikalla odottelemassa paketin saapumista. Minä hölmö kun tilausta tehdessäni ymmärsin, että joku ystävällinen sielu vaikkapa soittaisi ennenkun lähtee pakettia kiikuttamaan. Ei soittanut ei.

Noh, sitten kun lappu oli postiluukkuun jätetty, että yritimme toimittaa teille pakettia otin puhelimen kauniiseen käteen ja soitin kuljetusfirmaan seuraavana päivänä, että en ole tänäänkään sitä vastaanottamassa. No, paketti oli jo kiltisti lähtenyt päivän kierrokselle kuljettajan mukaan. Sovimme epäystävällisen tädin kanssa puhelimessa, että perjantaina olen koko päivän paikalla, ihan varmasti, silloin saa paketin tuoda.

Perjantaina kello läheni neljää ja otin taas sen puhelimen kauniiseen käteen ja soitin tiedustellaksi, jokos se paketti tulisi? Tällä kertaa puhelimen toisessa päässä oli ystävällinen täti. Juu, pitäisi tulla tänään neljään mennessä. Se tuli klo. 17.40.

Ja kaiken kukkuraksi se näyttää siltä kun joku olisi kävellyt sen yli!

Matka Länsi-Vantaalta Itä-Vantaalle on pienelle paketille kovin pitkä ja mutkainen...

Mutta sisältö... Ah, aarteita :) Tänään siis päästään tekemään koruja.

Varsinkin nämä veikeät posliiniset kaverit saivat hymyn huulille :) Joista yllättäen vain yksi oli mennyt rikki moisessa traumaattisessa matkassa.

lauantai 6. helmikuuta 2010

Luminen päivä katolla

Täytyy ensi alkuun tuumata, ettei tämä urakka ollut läheskään niin siistiä ja kivaa, miltä se saattaa vaikuttaa. Se oli aika raskasta ja suorastaan aika pelottavaa. Mutta maisemat oli hyvät ;) Odotan vaan kauhulla, mitä kaikki lihaksia huomenna kolottaa, mitä en edes tiennyt kropassani sijaitsevan...

Koska lunta on tullut aivan käsittämätön määrä, niin tietysti sitä on kertynyt myös katolle. Meidän katto on "minuun tarttuu kaikki valkoinen nöyhtä"-tyyppinen katto, joten ei uskallettu odottaa, että se itsestään liukumalla sieltä tulisi alas sulaessaan, kuten esim. peltikatolta on odotettavissa, vaan päätettiin hieman edesauttaa kaveria. Pitihän se minunkin JJ:n seuraksi katolle kiivetä.



Omakotitalo asumisen "riemuja".



O-OU...

Johonkinhan sen lumen on sieltä katolta oli tietysti pudottava... Milläs nyt kuljetaan takaovesta? JJ oli onneksi niin reipas, että kaivoi reitin ovelle. Nyt siinä on kaunis lumiseinä osassa polkua :)




Ja tältä tilanne näyttä sisältäpäin katsottuna. Ei voi ainakaan enää todeta, että tuuli vinkuu nurkissa, kun suunnilleen talon joka kulmalla on metri lunta. Sais jo tulla kevät...