perjantai 13. heinäkuuta 2012

Kutsut

Tässäpä hieman kuvamateriaalia siitä kevään suuremmasta paperiaskartelu projektista.

Saattaa sisältää tuotesijoittelua, kiitoksia ja fiilistelyä.

Ensinnäkin, jos ei ole valopöytää, mutta tarvitsee ääriviivat suunnilleen 60 samannäköiselle tirppapiirrokselle, niin ei hätää! Irrotetaan kirjahyllyn lasiovi, tuetaan se syliin ompelukonepöytää vasten, viritellään lamppu taustalle ja tadaa: valopöytä!!! Hehe.

Noh, menihän se ja täytti tarkoituksensa. Ei kuitenkaan hirveän kätevä kapistus, jos tätä tarvitsee tehdä useammin, kun yhden projektin verran.


Ääriviivojen saaminen paperille riitti, loput viivat sitten suhattiin itse. Ainakin tuli uniikkeja joka tirpasta ;) (Okei, äiti auttoi "muutaman" linnun "viimeistelyn" kanssa.) Kiitti äiti!


Mustia tusseja kului useampikin. Värit kuviin saatiin puuväreistä, joita pystyi värittelemään ja levittelemään vielä veden ja pensselin avustuksella. Niillä saa kivasti monia sävyjä pieneenkin kuvaan. Joka ei kyllä ehkä erotu näistä minun huippulaadukkaista valokuvista, mutta "luonnossa" nämä oli huikaisevia taideteoksia. Jokainen. Uskokaa pois.



Ja sitten siihen leikkelyyn... Jota oli aika paljon. Johon sain myös apua.




Jota tehtiin myös automatkoilla... Sylissä... ei sentään itse ajaessa ;)



Tirppoja tirppojen perään. Taustatkin saatiin tehtyä jossain vaiheessa. Punaisen paperin reunat satiin muotoonsa (halpis)leikkurilla. Joka jumitti melkein alkumetreillä, onneksi ystävän mies oli paikalla korjaamassa masiinan.


Ja sitten se kaikkien osasten kokoaminen. Kaksipuoleinen teippi, joka tulee rullasta oli kyllä hirmu kätevää. Ja sitä kului aika monta kymmentä metriä.


Tuli niistä vihdoin valmiitakin! Juuri ajallaan...

Ja edelleen tykkään tuosta kuvasta, vaikka jossain vaiheessa kyllä tirpat vilisi silmissä aika tavalla.


Postikin oli niin kiva, että julkaisi juuri oikeaan aikaan oikein kivan aiheeseen sopivan merkin.

Kiitos ja kumarrus kaikille askarteluissa auttaneille ja myötäeläneille :)





3 kommenttia:

  1. Huhhuh, kyllä on ollut melkoinen urakka. vaan taisi kannattaa... komeat kutsut.

    VastaaPoista
  2. Kyllä kannatti ahertaa, kutsut olivat tekijänsä näköisiä ja uniikkeja. Romantiikkaa leijui ilmassa!

    VastaaPoista